Neljä mallia ja kaksi kuvaajaa

Kyllä kuten otsikosta jo huomaa aikamoiseen soppaan tuli itsensä taas pistettyä. Neljä aivan ihanaa mallia ja kaikki hyvin erilaisia. Toisaalta oman haasteensa toi se, että mallit oli innokkaita ja itse yritti pysyä perässä ja tietysti se, että käytössä vain yksi kamera ja kaksi kuuvaajaa. Mutta kyllä siitä selvittiin ihan kunnialla :D
Oltiin tosiaan kuvaamassa Helsingissä yhdessä vanhassa rappukäytävässä. Se on upein paikka missä olen päässyt kuvaamaan! Seinät oli upeasti koristellut - ihania ikkunasyvennyksiä - kierreportaat - korkeutta -  Niin ja se hissi. Huh huh se oli suoraan 1900-luvun alusta ja siinä oli mitä upeimpia yksityskohtia. (itse en uskaltanut sillä kulkea... sata vuotta vanha hissi... joo ei... Mutta muut selvisivät hengissä sen kyydissä) Meillä oli mukana elinchromen studiovalot, mutta yhtä softboksia käytettiin vaan. Ongelmana ja ilona oli nimittäin valkoiset seinät. Voit vain kuvitella miten valo kimpoili vaaleita seiniä pitkin joka paikkaan. Toisaalta siitä oli joissain kuvissa todella hyötyä, sillä se muodosti valtavan softhboksin. Kaikki kuvien muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta on minulta, joten hyvä elämä sitä tavaraa oli!

Niina 

Vooih minäkin haluisin tuollaiset hiukset... Niinala on ihana hymy ja upean väriset silmät joten kamera oikein rakasti häntä!

Jatta

Sanoin vain että: istahda vaan rappusille, tulen kohta valon kanssa. Ja käännyin ympäri ja siinnä hän nojaili täydellisesti seinään. Onneksi minulla oli ääniohjattava valomies (joka vielä paremmin ymmärtää valoa kuin minä...) Seinän pysty raidat rauhoittavat kuvaa vielä lisää. Hyvin onnnistui saada kuvaan pysähtynyt tunne.

Tässä on se ihana ikkunasyvennys! Taas Jatta oli hyvin taitava ja häntä ei juuri tarvinnut ohjata.

Mari

Tämä on melkeimpä paras kuva koko reissulta. Olimme rappukäytävän ihan yläpäässä jossa on ainakin kolme metriä korkea avoin tila jonka pääty oli puolipyöreä, joten kun valon osoitti tietyllä tavalla kimpoili se pehmeästi luoden kasvoille pehmeät varjot ja saaden ihon hohtamaan. Siihen vielä kun lisää Marin upeat kasvot ja nuo silmät. Ne ovat niin täydelliset! 

Mitä on tuo sumeus kasvojen ympärillä? Otin kuvan kaiteen tankojen välistä ja koska terävyysalueena yritin pitää mahdollisimman pienenä niin ne sumentuivat todella nätisti. Tämä onnistui paljon paremmin kuin osasin aavistaakkaan.

Nahid

Mikä kaunotar!

Ei mulla muuta...

Kuvan linjat onnistui todella hyvin. 

Ei oikeesti. Nahidia oli todella helppo kuvata. Ja hän eläytyi kuviin niin helposti. Ja pääsin käyttämään mun rakasta silinterihattuakin :D

Tässä kohtaa mä leijuin katosta ja otin samalla tämän upean kuvan.  -  Seisoin ylemmässä kerroksessa... Täytyy sanoa että rappukäytävässä kuvaaminen mahdollistaa kuvakulmiin jotka muuten hyvin hankalasti tehtävissä. Kannattaa mennä kuvaamaan rappukäytävään (tietysti en tiedä miten onnellisia naapurit olivat koko aikaisesta valojen välkkymisestä ja melusta jota pakostakin tulee)

Ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä. 

Niina sopi tähän kuvaan niin täydellisesti. Tässä näkyy nyt sitä sata vuotta vanhaa hissiä. Se on kaunis!

(miksei nykyään hisseissä ole penkkiä?)

Mitä jäi mieleen?

Neljä mallia yhdellä kertaa on paljon! 

Rappukäytävät on ihania!

Pimeässä pärjäävä kamera on tarpeellinen!

Koskaan ei voi olla liikaa mekkoja!

Syksyä Suomenlinnassa

Eräs ihana syksy iltapäivä pääsin kuvailemaan Suomenlinnaan ja ihana äiti tytär kaksikko toimi paljon mallinani. Ilma oli mitä mahtavin, aurinko laski upeasti ja loi joka paikkaan tämän lämpimän hehkun. Suomenlinna on paikkana täydellinen valokuvaamiseen. Sieltä löytyy paljon upeita taustoja henkilökuville. Itse huomaan että pidän eniten henkilökuvien ottamisesta. Kuva on heti kiinnostavampi jos siinnä on ihminen. Se kauneus on katukuvauksessa että pääsee näkemään ihmisten arkea. Mutta mallin kanssa pääsee toisaalta taas vähän eri suuntaan. Pääsee juttelemaan ja kuuntelemaan yhtä henkilöä. Siinä oppii paljon ja minusta on tärkeää että kuvaajan pitää olla helposti lähestyttävä, sillä monet jännittää kuvissa olemista ja se on ihan ymmärrettävää. Mutta on muistettava että on kuvaajan tehtävä loppujen lopuksi saada malli näyttämään kauniilta (tai komealta kummin vaan...) 

Nämä kuvat ovat yhtiä lempikuviani ja muistan kuinka sinä päivänä odotin innolla että pääsen näkemään miltä kuvat näyttää ja olin niin onnellinen kun huomasin että ne onnistui todella hyvin.

Kiitos ihanille malleilleni!

Tilauskortti harjoitus

Toinen kisaharjoittelutyö. Eli tämä on nyt taitajien sivuilla olevien tietojen mukaan samantyylinen tehtävä kuin tuleva semmifinaali tehtävä, eli tilauskortti. Tämä on Image-lehden tilauskortti. Kooltaan A6, eli aikalailla postikortin kokoinen.

Ihan alkuun viimevuonna kun lähdin tähän opettajani neuvoi että tutkin ja revin ja katselen kaikkia vastaan tulevia painotuotteita, joten tein työtä käskettyä. Jos joku tyrkytti esitettä otin sen ja kotona ihmettelin monesti miten rumia painotuotteita onkaan liikkeellä. Ja tilauskortit ovat yleensä aina rumimpia! Kun siis sain tietää että työnä olisi nimenomaan tilauskortti, ajattelin että voi hyvä elämä mitä ihmettä teen sen kanssa, mutta toisaalta pääsempähän tekemään hyvän näköisen tilauskortin

Kyllä se on minusta hiaano. Harmittaa vähän että tilaajalahjojen varjostukset jostain syystä eivät näköjään näy tossa. Mutta muuten kaikki ok. Ja väri on tottakai oranssi... xD

You & I

Pieniä lumihiutaleita putoaa hiljaa pimeältä taivaalta. Ne leijailivat välähdellen valokeiloissa ja hiljalleen peittyi kaupunki unenpehmeän peiton alle. Pieni lapsi kurkistaa huuruisesta ikkunasta viimeisen kerran, ennekuin äiti tulee ja kantaa hänet lempeästi nukkumaan. Ulkona hiljaisuuden rikkoo askeleet jotka etenevät kiirehtimättä vailla päämäärää. Tämän hetken unelmat ja onni ovat katoamattomia.

Lähdimme laivalla Tallinnaan, minulle retken ainut päämäärä oli saada ihania kuvia ja rentoutua. Onnistuin rentoutumaan ja todella sain upeita kuvia. Tämä kuva on otettu illalla ja täytyy sanoa että täällä pohjoisessa kun kuvaa ja iltaisin niin silloin on hyvällä kameralla merkitystä. Se että meidän kamera näyttää filmikameralta ja pieneltä on vain hämäystä. Se että voi laitta ISO 3200 ja silloin vasta alkaa laatu heikentyä on mahtavaa. Harvoin on siis liian pimeätä kuvata... Olympuksen kameralla siis kuvailen. 

No mutta tämä kuva. Kun näin tämän söpön parin kävelemässä kadulla minun oli aivan pakko ottaa kuva vaikka minulla oli vähän kiire. Nyt kotona näin miten upea valo kuvassa onkaan. Valokeilat ja varjot tehty photoshopilla. Halusin tähän dramaattisemman tunnelman kuin mitä kameran rawi kuva antoi ymmärtää. Todellisuus oli lähempänä kuvan lopputulosta. Täytyy sanoa että olen hyvin ylpeä ja onnellinen tästä kuvasta :)

Niin ja tuo otsikko: You & I on aivan upea kappale jonka tehnyt Scorpions yhtye. (Kannattaa kuunnella ;D) 

Autonäyttelyssä 2/4

Ja tottakai siellä pääsi näkemään konepellin alle. Ja voi hyvä elämä kuola valui. Olihan se tietysti hiukan hauskaa kun sen konepellin luon oli kahdeksan miestä kädet puuskassa nyökkäilemässä: "kyllä ihan kiva... mmm joo ihan kiva"  ja sitten minä tulen siihen pieni tyttö kameran kanssa. Hih

Voi että lapset on mahtavia autonäytteyissä. Tätä kuvaa tuli odoteltua jonkun aikaa, sillä lapsen äiti ei jotenkaan toivonut että pikkuinen koskisi tuohon muutaman sadantuhannen euron autoon, mutta kun silmä välttää,,, Aivan mahtavan kuvan sain!!  

Autonäyttelyssä 1/4

Kuten otsikosta huomaa tässä on nyt ensimmäinen postaus neljän sarjasta. Kaikista kuvista voi löytää auton ja monista löytyy myös lapsia. Joten näissä kuvissa on kaksi lempi aihettani. Autoja en ole juuri koskaan päässyt kuvaamaan ja lapsien kuvaaminen ei ole koskaan ollut niin antoisaa kuin tuona upeana päivänä. 

Ihan tiedoksi vaan, että, kyllä minä olen sellainen tyttö joka hihkuu onnesta kun näkee Kuplan liikenteessä tai kuulee jostain moottorin höpötystä. Olen kasvanut rallia katsoessa ja autolla matkustaessa, joten rakastan autoja!

Ensimmäinen kuva. Tämä on niitä kuvia jonka ottaa jatkaa matkaa ja kotona vasta tajuaa miten hauskan kuvan on saanut. Miesten ilmeet ovat aivan mahtavat!

Tämä kuva oli ihan totaallinen yllätys. En todellakaan tiennyt että lapsi olisi siellä osoittelemassa ja se vielä että se olisi äsköisen kuvan lapsi :D 

Hyvä valokuva - tarvitsee taitoa - mutta minusta se on myös paljon tuuristaa kiinni ;D

Kuvat otettu SCCH autonäyttelystä Helsingistä. Siellä oli kaiken ikäisiä mallisia kokoisia urheiluautoja ja mikä parasta koko hommaan oli ilmainen sisäänpääsy ja omistajat olivat todella ystävällisiä :)

Taitaja2016 Painotuotteen Suunnittelu

Tästä se lähtee.  Pääsen mukaan seuraaviin Taitaja-kisoihin. Täytyy sanoa että olen samaan aikaan innoissani ja hiukan kauhuissani. Tietysti suuri helpotus on se että tietää vähän miten asiat toimii siellä kisoissa, joten en luultavasti ole niin paniikissa kuin viimevuonna. Olen myös kehittynyt mielestäni aikasta paljon. Mutta yhtään itsevarma en uskalla olla... 

Nyt harjoittelen taas kerran viikossa opettajani johdolla. Minun täytyy sanoa että se on mahdottoman kivaa. Ensinnäkin minulla on mahtava opettaja ja minä vain tykkään suunnitella painotuotteita. On hienoa että voi tehdä jotain mistä todella tykkää ja mikä parasta se että huomaa kehittyvänsä antaa paljon lisää iloa. 

Joten tässä on nyt sitten ensinmäinen harjoitus tehtävä:

Ideana siis tehdä lähiruokatapahtumalle juliste ja logo. Kokonaisuus on minusta hyvä. Värit ja graaffiset elementit on samanhenkisiä. Yleensä minun on ollut hankalaa tehdä graaffisia elementtejä ja tämä on ensimmäinen työ johon olen saanut tehtyä mielestäni niitä tarpeeksi. Typografiasta pidän ja minusta se onnistui hyvin. Logojen kanssa tuli vähän pähkäiltyä että miten ne näyttää hyvältä ja nyt ne ovat sopivan näkymättömissä... Mitäs muuta - hmm - ei kai muuta.

Tästä se lähteee!

Kasvomaaleja ja naurua

Kysyin tässä joku aika sitten ystäviäni kylään ja päätettiin leikkiä uusilla kasvomaaleillani ja kuvailla sitten aikaansaannoksia. Tai järjestin enemmänkin sellaisen illan... Huomasin että kasvomaalit ovat todella helppoja käsitellä ja niillä saa tehtyä upeita "meikkejä". Toiseksi huomasin että rekvisiittaa ei ole koskaan liikaa!! Aina jos on koruja huiveja hattuja mitä vain niistä saa tehtyä vaikka mitä kuvissa. Ja ystävien kanssa on todella hauskaa kuvailla!

Täytyy sanoa että oli kyllä mahtavaa. 

Okei seuraavat kuvat eivat ole minun ottamia mutta meikkipuoli tai mallipuoli on taas ollut sitten minua tai jotain sinnepäin... Heh noh kuvia siis jotka on ottanut Isi...

Tämä viimeinen kuva on sitten seuraavalta reissulta. Tein tytöille ja itselleni kasvomaalit ja edellisenä iltana olimme jo suunnitellee asut ja sitten eikun keskelle helsinkiä kuvailemaan. Se oli kerrassaan hauskaa!

Tämä on ehdottomasti sitä kasvomaalausta, paitsi että oikeasti tuon tein kokonaan meikeillä. Eläköön Querlain, Chanel ja nro7! 

Kyllä tässä ei ole kasvomaaleja mutta tämä onkin enemmän sitä naurua. Täytyy sanoa että vaikka ilmeeni on ehkä innostunut oikeasti seisoin yhdellä jalalla 12cm koroilla ja pidin toisesta hyvin vastahakoisesta korosta kiinni mekon tyllien taistellessa vastaan... Joten tästä kuvasta seuraavassa ei näkynyt muuta kuin heiluvia käsiä ja välähdys sinistä pukua...

Sellasta...

Mitä kaikkee on tapahtunut part 2

Taiteidenyö se oli jotain aivan upeaa suorastaan taijanomaista. Valoja, musikkia, tuoksuja, hymyileviä ihmisiä ja upeat puitteet. Suoranainen katukuvaajan unelma ilta! Voin sanoa että olin niiiiiin onnellinen. Ehkä osaat kuvitella pienen lapsen joka on päässyt lelukauppaan ja hänen äitinsä kuiskaa hiljaa hänen korvaansa: "Voit valita minkä tahansa lelun." Kyllä juuri se ilme minulla oli kasvoillani koko ilta. 

Ensimmäinen kuva. Olimme Sinerbykofin museossa kuuntelemassa perinteistä kamarimusiikkia. Suosittelen tätä kyllä kaikille. Tuntui suorastaan suurrelaistiselta kävellä ajaltaan pysähtyneessä talossa. Vanhoja huonekaluja tauluja ja upeita esineitä, samalla kuulet kuinka musiikki kaikuu pitkin korkeita huoneita ja vie sinut toiseen aikaan.

Kuvasta itsessään olen todella ylpeä. Olen halunnut aina ottaa tälläisen kuvan. Kuvaa on hiukan käsitelty värien osalta, mutta niinhän sitä pitääkin tehdä. ;D

Edelleen Sinebykofin museossa. Kellarissa pääsee kokeilemaan erilaisia vaatteita ja minä totta kai kysyin heti että saanko ottaa kuvan :) . Nyt kun katson kuvaa huomaan että olisin voinut käsitellä sen paremminkin. Vähän pliisulta näyttää nyt. Enemmän kontrastia... Sommittelu taas onnistui todella hyvin.

Puistossa oli mahdollista päästä ratsastamaan ponilla. Poni oli hiukan levoton mutta ei hätää...

Minusta on ihanaa miten kuvasta näkyy miehen rakkaus ja syvä kunnioitus ponia kohtaan. Ihana tunnelma kuva. 

Tässä kävi niin että kun kotona avasin kuvan en oikein tiennyt mitä tehdä sen kanssa. Se näytti ihan ok hyvältä mutta siltikään ei tarpeeksi hyvältä. Joten aloin leikkimään lightroomilla. Huomasin ihanan sinisyyden ja päätin tehdä tästä sävytetyn kuvan.

Lähellä oopperataloa oli anfiteatteri jossa soitettiin latinalaista musiikkia ja ihmiset tanssivat. Hetken mietin että missäköhän maassa minä nyt olen. Ei nimittäin tuntunut ollenkaan Suomelta. Olisin niin halunnut mennä mukaan tanssimaan, mutta toisaalta ei haitannut ollenkaan kuvata sitä menoa. 

Joten sainkin aivan upean kuvan. Tämä jos joku kuva on minusta tarinan kertoja. Rakastan kuvia joista voit heti löytää tarinan. Ja minä kyllä olen sellainen että löydän kaikkialta tarinoita. Jotain mitä kannattaa kokeilla on mennä kaupunkiin keskelle ihmisiä ja katsella. Näet ihmisiä ja samalla voit keksiä ja päätellä heille tarinoita. Se on todella hauskaa! 

Olen aina pitänyt baletista (kuka tyttö nyt ei...) En itse ole koskaan halunnut tanssia balettia, minusta se on vain niin kaunista ja varsinkin tanssijoiden puvut ovat ihania. Joten kun kuulin että taiteidenyössä on mahdollista päästä katsomaan balettia olin vieläkin enemmän innoissani. Tämän kuvan ottaminen opetti minulle paljon. Ensinnäkin yleisöstä on hankalaa kuvata kun on niin mahottoman pätkä. Toiseksi en oikein tykkää häiritä ihmisiä tunkemalla heidän nenäsä eteen kameran. Kolmanneksi mitä isompi kamera sinulla on sitä vakavammin sinut otetaan. Kyllä ne valokuvaaja miehet jolla on tavaton tykki pitkälä putkella pääsevät ihan minne vain ja kaikki väistävät. Mutta tyttö jolla sievä pieni kamera,... juu ei. Okei en ikinä halua olla se jolla on se ylisuuri kamera ja kuvaaja joka vaanii kadun nurkassa ja tulittaa jokaista joka liikkuu. Kyllä niitä kuvaajia on aivan liiikaaa!!! Joten ei minua sittenkään haitannut olla se pieni tyttö joka nyt ottaa vain kuvia. Ei se haittaa ota vaan :) 

Ja minä otin kuvia!

Mitä kaikkee on tapahtunut part 1

Huh huh. En ole kirjottanut tänne sitten aivan liian pitkään aikaan. Puolustaudun siten että on ollut ihan hirvee kiire ja tykkän nykyään aikasta paljon instagrammista. Tosiaan mitä kaikkea on tapahtunut. Tässä tulee kuvia eri reissuilta ja kuvauksista joita tässä nyt on ollut. Yllättävän paljon olen päässyt kuvaamaan ja olen siitä hyvin ylpeä olen kehittynyt paljon valojen ja kameran käytössä.
Ajattelin jo laittaa tähän yhteen postaukseen kaikilta reissuilta kuvia mutta tajuisin että siitä tulisi aivan liian pitkä postaus joten laitan sittenkin vain yhdeltä.

Ihmisistä saa monesti parhaita kuvia kun he eivät itse tiedä olevansa kuvassa. Tämänkin huomasin kuvatessani seuraavan kuvan henkilöä. Kuvasin intensiivisesti ja kuulin takaatani ääniä ja tajusin että yksi meidän ryhmästä oli heittelemässä kiviä ja totta kai salakavalasti otin äkkiä kuvan ;D Mutta tuli kyllä hieno kuva. 

Tässä taas hiukan poseerausta hyvällä menestyksellä. Hänellä päällään suoen kansallispuku ja kuvauspaikkana toimi mainiosti Lauttasaari. Aurinko laski aivan upeasti merelle ja loi joka paikkaan tämän kultaisen hehkun. Se oli aivan upeaa. 

Tältä reissulta oppi hyvinkin paljon. En ole koskaan tehnyt niin paljon töitä yksiä kuvauksia varten ihan tosissani. Meillä oli paljon kuvattavia mikä sekin toi haastetta mukaan. Että pystyttiin pitämään kaikki kasassa. Mutta taidettiin sitä onnistua :)

Meikkausta ja studiokuvausta

Ihan aluksi pitää nyt vähän kertoa tästä hommasta. Eli eli, kaikki lähti siitä että leikittiin kaligrafiamusteella ja siirryttiin sitten paperilta iholle. Ei emme maalanneet musteella kasvoja, siirryimme kokonaan meikkien puolelle... 

My Dear Cheri. Cheri maalasi itselleen naamion (olemme katsoneet phantom of the operan liiian monta kertaa joten se tuppaa vaikuttamaan paljon aivoissamme...) Minä pääsin kuvaamaan, joten päätin pysyä maskin antamassa teemassa. Kuva on valaistu yhdellä varjolla varustetulla valolla yläviistosta. Minä vain rakastan että kuvissa on dramatiikkaa.

Minusta on todella tärkeää että näytän mallille heti minkälaisia kuvia olen ottanut, hän myös itse heti oppii näkemään miltä jokin asento näyttää kamerassa.

Kysyin siis Cherin mielipidettä kuvaan: Dramatiikka on ihana, Meikki onnistui paremmin kuin ajattelin. Näytän hiukan pelottavalta disney pahikselta. (olen samaa mieltä) 

Diane Beayty Lady. Tässä kuvassa on sitten enemmän kerroksia alla. (kuvainnollisesti siis) Olemme kaikki tytöt hurahtaneet ihan kunnolla Steampunkiin. (jos et tiedä mitä se on suosittelen googlettamista. Älä kuitenkaan harhaannu niistä kuvista joista kangas on loppunut kesken. Sitä oikea steampunk ei ole...) Niimpä ajattelin nyt alkaa hiljalleen päästä sisään steampunk kuviin. En ole koskaan meikannut kenenkään kasvoille rattaankuvia, mutta kerta se on ensinmäinenkin. Onnistuin paljon paremmin kuin osasin arvatakkaan. (odotin 5v lapsen piirrosta ja niin taisi Dianekin vaikka väittääkin tiukasti vastaan...) Dianen punaiset hiukset ovat vain täydelliset aiheeseen, joten siksi hänelle erityisesti halusin meikata/maalata steampunk aiheisen kuvan. Kuvan asetelma on hyvin normaali varsinkin minulle, mutta se toimii aina. Tämäkin niinkuin kaikki muutkin kuvat kuvattu yhdellä valolla...
Dianen mielipide kuvaan oli: Se kuvaa jotenkin vain minua, olen rauhallinen niinkuin kuvakin. Mutta kuitenkin jotain mielenkiintoista. Kuvaa haluaa tutkia, se pistää silmään. (jep samaa mieltä)

Sitten rakkaitten mallieni yhteiskuvaan. He ehdottomasti halusivat tälläisen ja olen onnelinen että he lempeästi pakottivat minut ottamaan tämän kuvan, sillä siitä tuli todella upea. Eli mitä opimme: kannattaa kuunnella mallien mielipidettä välillä. Pidän siitä ettei kuvassa näy niin hyvin silmät, toisinkuin yleensä kuvissani. Tässä keskitytään hymyyn ja siihen ihanaan oloon kun on hyvän ystävän vieressä. 

Sitten päivän helmeen. Kauheata kun on todella hyviä kuvia ja sitten on vielä niistä älyttömän hyvistä kuvista se paras. En osaa käsittää kuinka paljon olenkaan edistynyt kuvaamisessa. Mikä tekee tästä kuvasta helmen? Kuvassa on todella hyvät linjat paidan päänkulman ja hymyn toimesta. Ja rauhoittavina linjoina taustan suorat verhon varjot. Tämäkin on pieni hetki jonka sain räpsäistyä, olin jo periaatteessa lopettanut Cherin kuvaamisen kun Diane ja hän, juttelivat jostain. Siinnä huomaa kuinka mallia kannattaa ohjata. Heille pitää antaa tunne jota heijastaa. (kyllä meidän valokuvaajien pitää olla sosiaallisessa kontaktissa muiden kanssa) Tämä on todella mykistyttävä kuva ja minä olen harvoin hiljaa. Rakastan kuvan rauhallista onnea.

Meikkejä ja valokuvia

Päätimme tyttöjen kanssa sitten taas ruveta kuvailemaan. Kello alkoi lähetsyä puolta yötä mutta mitäpä tuosta. Meikkasimme kaikessa rauhassa ja suunnitelimme kerrankin vähän paremmin tätä meidän pika kuvas sessiota... Mukanani oli vain salama, joten sen ehdoilla valaistiin kuvat.

Eka kuva. Tota en ole niin kauhean tyytyväinen tähän kuvaan enää... Mutta pääsin leikkimään photoshopilla taas pitkästä aikaa ja se oli hauskaa vaikka tulos olisi voinut olla huomattavasti parempi.

Noniin tässä taas kuva josta pidän todella. Cherin silmät ovat ihanan vihreät ja onnistuin tekemään meikit siihen hyvin sopivaksi. Tämä valaistu todellakin yhdellä salamalla yläkulmasta ja taustana toimii ihana tiiliseinä tapetti. 

Nämä kaksi kuvaa onnistuivat samoin kuin meikkikin todella hyvin. Pidän kuvan rauhasta todella paljon ja mallini on vain niin ihana joten tämä kuva saa minut hymyilemään hölmönä onnesta... 

Minä pelkään ötököitä....

En olisi koskaan uskonut saavani näin upeaa kuvaa perhosesta. Taas löysin aivan upeasti koulutetun mallin. Se vain istui siinnä kukalla ja tuijotti hiukan sekavilla kauniilla silmillään suoraan kameraan, minä vain otin kuvan ja hyppelehdin seuraavalle kukalle... Todellisuudessa kyllä perhonen oli rauhallinen, mutta kukka ei. Et arvaa kuinka hankalaa oli kuvata kyykyssä (ja minä olen tosiaan polvivammainen. Täydellinen harrastuksen valinta tosiaan...) jossain pusikossa heiluvaa kukka kun syväterävyys on muutaman millin luokkaa. Pakko myöntää että vähän tuli perhosen naamaa terävöiteltyä...

Tämä kaveri pelottaa minua todella. Minä pelkään todella hämähäkkejä. Jos satun näkemään sellaisen minä häivyn paikalta käyttäen erilaisia hyvin eksootisia käsi eleitä ja äännähdyksiä. Tämä kuvan otin aikalailla hetken mielijohteesta taistellessani vastaan niitä eksoottisia reaktioita... Tämä pieni hämähäkki käppäili metallisen portin päällä ja nyt pitää ottaa huomioon että syväterävyys on tässä kuvassa sama kuin edellisessä. Eli hämähäkki oli noin kolme milliä pitkä. Olen ylpeä itsestäni monella tapaa :D 

Sammakoiden sarjatulitusta

No ei oikeastaan edes tarvinnut sarjatulittaa. Minun sammakot on niin hyvin koulutettuja ettei ne hypi kameran edestä pois (kuten isäni sanoo: sammakoilla ja tolla tyttöllä on joku yhteys. Olen itse samaa mieltä... Ne on niiiiin ihania, sammakot siis). Olimme tosiaan mökillä ja mökkitie oli täynnä pieniä sammakoita. Joten minä pyysin kaksi kaveria mukaani ja me järjestettiin yhdessä mökin olohuoneessa valokuvausessio. Esimerkillisen hyviä malleja.

Ensimmäinen kuva. Kuvat on neliöitä koska ne löytyy myös instagrammista. Olen itseasiassa alkanut tykätä neliön mallisista kuvista yllättävän paljon... Kuvan ottaminen oli todella hankalaa koska minä olen niin tavattoman laiska käyttämään jalustaa. Onnistuin kuitenkin. Pidän todella paljon mallin haikeasta katseesta sen nojatessa lasin reunaan. Linjat on kuvassa todella onnistuneet.

Toinen kuva.Tämä kuva minulla oli mielessäni kun aloitimme kuvaukset ja sen myös sain. Kyllä laitoin pienen sammakon shottilasiin ja otin siitä kuvan . . . Mutta eiko olekkin mageen näköinen. 

Tallinnassa

Rakas varaäitini kutsui minut matkaansa retkelle Tallinnaan. Minun ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan suostuessani. Niimpä heräsin eilen aamulla vailla kuusi ja laitoin itseni ja kamerani valmiiksi lähtöön. En uskaltanut ottaa omppua (eli olympuksen om.d joka meidän uusin kamera jos petriä ei lasketa...) eli vanhemmalla sen jonka rikoin juuri sillä lumixilla ja sitten uudempi ihana objektiivi. Kutsun sittä pikkuiseksi koska se todella on pieni. Se on 45mm 1.8F, todella terävä ja aivan mahtava kontrasti. Niimpä suuntasin länsiterminaaliin ja laivalla kohti Tallinnaa. Siellä tuli käveltyä sitten ihan kunnolla (hauskinta se että meitä oli matkassa kolme polvivammaista :'D) 

Ensinmäinen kuva on se pakollinen arkitehtuurikuva Tallinan vanhankaupungin upeista rakennuksista. Yritin kuvassa saada esille kaupungin upean vanhan tunnelman, joten jouduin rajaamaan tiukasti kadun pois, sillä se kuhisi turisteja. Onnistuin kuitenkin omasta mielestäni saamaan kuvaan hyvän rytmin ja upeat värit vaikkei se nyt ole minun ansiota mutta kuitenkin... Upea tuuri oli myös pilvien kanssa. Oli tiedossa että iltapäivästä sataisi, joten pilviä ja sinistä taivasta oli tarjolla, mikä oli kerrassaan täydellistä. 

Toinen kuva. Tästä kuvasta olen todella ylpeä ja jo sitä kuvatessani hihkuin sisäisesti ilosta sillä kuvasta löytyy heti tarina. Turistit jäivät tuijottamaan minua kun kyykistelin maassa ja kuvasin, mutta siihen olen jo tottunut. En oikeastaan osaa sellittää tästä kuvasta sen enempää, se kertoo itse ihan itsestään, joten antaa sen tehdä niin.

Mitä tulee käsittelyyn: tein tästä kuvasta mustavalkoisen. Pidän monesti mustavalkoisuutta jotenkin tekotaiteellisena, mutta joihinkin kuviin se vain kuuluu. Ja huomaan monesti tykkääväni mustavalkoisista kuvista enemmän, se voi johtua ihan siitä että pidän kaikesta vanhasta, mutta myös siitä että mustavalkoisissa kuvissa on aina erilainen tunnelmansa.

Päivän helmi ja yllätys. Kuljimme kaduilla ja näin kuinka ikkunan takana oli valtava määrä kuppeja. Räpsäisin kuvan ja lähdin eteenpäin. En edes muistanut koko kuvaa, ennen kuin siirsin kuvat koneelle Lightroomilla. Ajattelin sitten käsitellä kuvaa jotta siitä saisi kiinnostavan ja kuinka ollakkaan sain siitä aikaan jotain ihanaa. Tein aikalailla erilaiset säädöt kuin yleensä, pidän nimittäin yleensä kuvista joissa on kova kontrasti ja voit tuntea pintojen karheudet, mutta tästä tuli jotain aivan muuta.

Kuvasta saattaa maistaa lämpimän teen. Saattaa tuntea kuinka vesihöyry hyväilee kasvoja, suljet silmät ja maistat suloisen teen maun.

Pidän itse HYVIN paljon teestä, joten tämä kuva jotenkin on vain niin ihana...