perjantai 4. syyskuuta 2015

Meikkausta ja studiokuvausta

Ihan aluksi pitää nyt vähän kertoa tästä hommasta. Eli eli, kaikki lähti siitä että leikittiin kaligrafiamusteella ja siirryttiin sitten paperilta iholle. Ei emme maalanneet musteella kasvoja, siirryimme kokonaan meikkien puolelle... 


My Dear Cheri. Cheri maalasi itselleen naamion (olemme katsoneet phantom of the operan liiian monta kertaa joten se tuppaa vaikuttamaan paljon aivoissamme...) Minä pääsin kuvaamaan, joten päätin pysyä maskin antamassa teemassa. Kuva on valaistu yhdellä varjolla varustetulla valolla yläviistosta. Minä vain rakastan että kuvissa on dramatiikkaa.
Minusta on todella tärkeää että näytän mallille heti minkälaisia kuvia olen ottanut, hän myös itse heti oppii näkemään miltä jokin asento näyttää kamerassa.
Kysyin siis Cherin mielipidettä kuvaan: Dramatiikka on ihana, Meikki onnistui paremmin kuin ajattelin. Näytän hiukan pelottavalta disney pahikselta. (olen samaa mieltä) 
Diane Beayty Lady. Tässä kuvassa on sitten enemmän kerroksia alla. (kuvainnollisesti siis) Olemme kaikki tytöt hurahtaneet ihan kunnolla Steampunkiin. (jos et tiedä mitä se on suosittelen googlettamista. Älä kuitenkaan harhaannu niistä kuvista joista kangas on loppunut kesken. Sitä oikea steampunk ei ole...) Niimpä ajattelin nyt alkaa hiljalleen päästä sisään steampunk kuviin. En ole koskaan meikannut kenenkään kasvoille rattaankuvia, mutta kerta se on ensinmäinenkin. Onnistuin paljon paremmin kuin osasin arvatakkaan. (odotin 5v lapsen piirrosta ja niin taisi Dianekin vaikka väittääkin tiukasti vastaan...) Dianen punaiset hiukset ovat vain täydelliset aiheeseen, joten siksi hänelle erityisesti halusin meikata/maalata steampunk aiheisen kuvan. Kuvan asetelma on hyvin normaali varsinkin minulle, mutta se toimii aina. Tämäkin niinkuin kaikki muutkin kuvat kuvattu yhdellä valolla...
Dianen mielipide kuvaan oli: Se kuvaa jotenkin vain minua, olen rauhallinen niinkuin kuvakin. Mutta kuitenkin jotain mielenkiintoista. Kuvaa haluaa tutkia, se pistää silmään. (jep samaa mieltä)
Sitten rakkaitten mallieni yhteiskuvaan. He ehdottomasti halusivat tälläisen ja olen onnelinen että he lempeästi pakottivat minut ottamaan tämän kuvan, sillä siitä tuli todella upea. Eli mitä opimme: kannattaa kuunnella mallien mielipidettä välillä. Pidän siitä ettei kuvassa näy niin hyvin silmät, toisinkuin yleensä kuvissani. Tässä keskitytään hymyyn ja siihen ihanaan oloon kun on hyvän ystävän vieressä. 

Sitten päivän helmeen. Kauheata kun on todella hyviä kuvia ja sitten on vielä niistä älyttömän hyvistä kuvista se paras. En osaa käsittää kuinka paljon olenkaan edistynyt kuvaamisessa. Mikä tekee tästä kuvasta helmen? Kuvassa on todella hyvät linjat paidan päänkulman ja hymyn toimesta. Ja rauhoittavina linjoina taustan suorat verhon varjot. Tämäkin on pieni hetki jonka sain räpsäistyä, olin jo periaatteessa lopettanut Cherin kuvaamisen kun Diane ja hän, juttelivat jostain. Siinnä huomaa kuinka mallia kannattaa ohjata. Heille pitää antaa tunne jota heijastaa. (kyllä meidän valokuvaajien pitää olla sosiaallisessa kontaktissa muiden kanssa) Tämä on todella mykistyttävä kuva ja minä olen harvoin hiljaa. Rakastan kuvan rauhallista onnea.