Hiljaisuus laskeutuu, hyppäät penkalta hiekkapilven keskeltä tielle ja alat juosta sen minkä väsyneistä jaloista jaksat. Reppu hyppii mukana ja puristat lujasti kameraa toisella kädellä. Näet edessäsi vain hiekkaa, pienen palan mutkaista soratietä ja ihmisiä, jotka notkuvat tielle odottaen jonkun ajavan ulos. Keuhkosi täyttyy hiekasta ja bensan katkusta ja vaikka se sattuu, samalla nautit siitä kummallisella tavalla. Kuulet etäältä huutoja ja sitten kuulet seuraavan auton. Se tulee hurjaa vauhtia muutaman mutkan päässä. Kuulet sen moottorin huudon, joka tuntuu ihanalta höpinältä. Hyppäät hurjana takaisin penkereelle, tietäen sen olevan viimeisiä hetkiä. Auton ääni tärisyttää kehoa ja samassa se ilmestyy mutkaan upeassa sivuluisussa maijesteettinen hiekkapilvi perässään. Sormesi toimivat automaattisesti nostaessasi kameran silmillesi, seuraat salamana auton liikettä kameralla ja odotat sen ikuisuudelta tuntuvan sekuntin murto-osan, näet kuin hidastettuna kun auto liukuu juuri täydelliseen kohtaan ja painat laukaisinta.
Kyllä olen ollut katsomassa lukuisia ralleja, varsinkin talvisin hankirallia. Nämä kuvat tosiaan Mäntsälä rallista. En ole koskaan aikaisemmin kuvannut rallissa näin keskittyneesti. Emi oli todella innoissaan ja me saimme aikasta upeita kuvia.
Tämä oli aivan mahtava. Kävimme katsomassa autoja jotka oli lähdössä kohti pätkiä, ja tämä oli yksi varikkotiimiläisen auto. Ehdottomasti yksi lempikuviani!
Aah.... Okei mä myönnän toi auringonlasku ei oo aito, mutta sopiipahan aikasta hyvin tohon tilanteeseen.
Kuplia, kuplia, kuplia, mä suorastaan kuplin onnesta! Haluaisin itselleni kuplan, kuhan nyt eka vaan ajokortinkin ehtis hankkia...
Toi alku teksti antoi aikasta hurjan kuvan rallin katsomisesta, ja kyllä se on aikasta hurjaa nimittäin ne autot menee läheltä (riippuu tietysti kuinka lähelle itse menee...) ja joillain pätkillä ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin mennä tietä pitkin. Ja siinnä se ihanuus ehkä piileekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti